Monday, May 24, 2010

Otimme turpaan Auvaisbergin kaava-asiassa

Kuusiston halki suunniteltu tie eteni tänään taas, valitettavasti. Olin tänään Kaarinan kaupunginvaltuustossa varavaltuutetun ominaisuudessa. Olen siitä kiitollinen koska kyseinen älytön tiehanke on yksi isoimmista hölmöyksistä joita Kaarinassa ollaan tekemässä. Nyt kysymys oli Kuusistonsalmen pohjoisrannan kaavasta - kaavasta puuttui tie niiltä osin.

Turpiin tuli äänestyksessä. Kokemus oli unohtumaton: äänestyslaitteisto meni juntturaan siten, että vihreiden Hannu Rautasen tekemän ja Tomi Kurkilahden kannattaman kaavaehdotuksen hylkäämisehdotuksen äänestäminen ei kerta kaikkiaan onnistunut. Laitteiston toimimattomuus herätti yleistä hilpeyttä ja hyväntuulista vitsailua. Siksi siirryttiin nimenhuutoäänestykseen. Sen tulos oli selkeä: jaa 42, ei 8, poissa 1.

Kannattaa muistaa tämä tulos kun mietitään kuinka paljon eri puolueet todella vihertävät. Ainoa yksimielisesti toimineen vihreän ryhmän mukana äänestäneistä oli vasemmistoliiton Seija Savo.

Tiehankkeen vastustaminen oli oleellinen osa kampanjaani viime vaaleissa. Teille, jotka olette äänestäneet minua, haluan kertoa mitä sanoin asiasta:

Myös nimellä Kaarinan läntinen ohitustie tunnettu Kuusiston halkaisutie on tärkeimpiä Kaarinan yhdyskuntarakennetta koskevia ratkaisuja lähitulevaisuudessa.

Ensin ihmettelen sitä, että eikö juuri hyväksytyssä strategiassa mainittu ranta-alueiden saavutettavuus koske saavutettavuutta mereltä käsin. Purjeitse sinne rannoille ei ilmeisesti enää ole asiaa. Vesialuiettemme käyttöä rajoittaisi edelleen läntisen naapurimme silmät kiiluen jo tarjoama silta Kuusiston ja Kakskerran välille.

Yleisesti Kuusiston halkaisutiehankkeeseen tulisi soveltaa kääntäen Mark Twainin sanontaa "maata kannattaa ostaa, koska sitä ei enää valmisteta." Erityisesti luonnonarvoiltaan poikkeuksellista maata ei Kaarinassa liiemmin ole ja siksi sitä olisi syytä säästää - niin Auvaisbergissa kuin Kuusistossakin.

Tiehankkeen toteutuessa vedetään sen verran rujo arpi Kaarina-neidon poveen, että ei juuri tarvitse moista kovin näkyvästi esitellä. Hassuinta tilanteessa on se, että moinen tärvääminen ollaan tekemässä vapaaehtoisesti ja samalla luovutaan sellaisesta pääomasta, jota millään Turun ympäryskunnalla ei ole - aidosti merellisestä Kuusistonsalmesta ja Kuusiston länsiosan ainutlaatuisesta metsäalueesta.

Samalla Kaarinan nykyisen keskustan kaupan ja liike-elämän mahdollisuudet kapenevat enkä näe, että tähän kehitykseen olisi mitenkään varauduttu yhdyskuntasuunnittelussa. Entisenä paraislaisena, pitkään Kaarinaa "Paraisten tienhaaran" kylänä katselleena pidän jo nykyisestä, se on hyvin kehityskelpoinen. Lopputulos on pahimmillaan kuin Espoo-niminen kaupunki, jolla on nuiva ja kuollut hallinnollinen keskus ja erikseen kaupan keskus kilometrien etäisyydellä toisistaan. Sitäkö me haluamme?

Vihreän valtuustoryhmän selvityspyyntö musiikin perusopetuksen oppilaspaikkojen palveluhankinnasta

Tänään oli pitkä valtuuston kokous. Siihen valmistautuessamme kerroin valtuustoryhmälle asioista, jotka ovat minusta outoja taiteen perusopetuksen musiikin perusopetuksen järjestämisessä. Lyhyesti: Kaarinan vihreä valtuustoryhmä teki tänään alla olevan, osin jo aikaisemmin esittämiäni kantoja toistavan selvityspyynnön:

Kaarinan vihreä valtuustoryhmä pyytää valtuustolle selvitystä taiteen perusopetuksen musiikin opetuksen järjestämisen yhteydessä seuraaviin esiin tulleisiin asioihin:

1. Miten on mahdollista, että kokonaisuudessaan noin 110 000 euron palveluhankinta on tehty kilpailuttamatta sitä hankintalain mukaisesti? Kyseistä hankintaa ei ole ilmoitettu tavalliseen tapaan julkisten hankintojen järjestelmä Hilmassa.

Tausta: Kaarinan kaupungin hankintasäännössä ohjeistetaan seuraavasti: "7000 euron ja sitä suurempi hankinta tulee kilpailuttaa kirjallisella tarjouspyynnöllä, kirjalliset tarjoukset tulee pyytää mikäli mahdollista vähintään kolmelta potentiaaliselta toimittajalta ja hankinnasta tulee tehdä kirjallinen päätös." Lain mukaan kansallinen kynnysarvo on 30 000 euroa.

Kansalaistoiminnan lautakunnan 19.1. pidetyn kokouksen pöytäkirja toteaa: "Keskustelun tavoitteena on ohjeistaa kulttuurisihteeri Mikko Nortelaa tekemään tarjouspyynnöt keväällä päättyvien musiikkioppilaitosten sopimusten jatkamiseksi."

Tietojemme mukaan oppilaitokset ovat kuitenkin saaneet kirjeen, jossa pyydetään selvitystä opetuksen järjestämisestä, ei tarjouspyyntöjä.

Kansalaistoiminnan lautakunnan 20.4. pidetyn kokouksen pöytäkirjassa, kyseisen asian esittelytekstissä todetaan kuitenkin: "Kansalaistoiminnan lautakunta ohjeisti kokouksessaan 19.1.2010 kulttuurisihteeri Mikko Nortelan käymään neuvotteluja taiteen perusopetuksen musiikin opetuksen järjestämisestä kaarinalaisille lapsille ja nuorille."

Miten ihmeessä tarjousten pyytäminen on muuttunut neuvottelumenettelyksi?


2. Miten on mahdollista, että käytettäviä oppilaitoksia valittaessa valintaa on perusteltu laadullisilla kriteereillä, joihin ei ole pyydetty selvitystä selvityspyynnön saaneilta oppilaitoksilta.

Tausta: Oppilaspaikkojen hankkimista Turun konservatoriolta perustellaan lautakunnan päätöksessä seuraavasti: "Turun konservatorion esitys on kallein, mutta kyseessä on alueen profiililtaan korkein oppilaitos." Kyseessä on ollut kuitenkin taiteen perusopetuksen oppilaspaikkoja koskeva palveluhankinta. Sillä, että Turun konservatorio on alueen ainoa ammattiin johtavaa koulutusta antava oppilaitos voi perustella taiteen perusopetuksen paikkoja koskevaa hankintaa. Logiikka olisi yhtä nurinkurinen kuin maksalaatikon ostaminen kaksinkertaiseen hintaan liikkeestä, jossa on kaupungin parhaat sisäfilepihvit. Jos laatuvertailua musiikin perusopetuksen osalta on tehty, sitä ei löyty päätöksen esittelystä.


3. Mikä on Turun konservatoriosäätiö ja mikä Kaarinan kaupungin suhde siihen on?

Tausta: Kansalaistoimen lautakunnan 20.4. pidetyn kokouksen tätä palveluhankintaa koskevassa esittelytekstissä todetaan: "Kaarinan kaupunki on Turun konservatoriosäätiön perustajajäsen, jonka rooli konservatorion toiminnassa tulee vahvistumaan uuden säätiötoiminnan käynnistyessä." Mikä tällainen säätiö on kun sitä ei löydy Patentti- ja rekisterihallituksen rekisteristä ja mikä Kaarinan kaupungin suhde tähän säätiöön tarkkaan ottaen on?

Kaarinassa 24. toukokuuta 2010
Kaarinan vihreä valtuustoryhmä

Sunday, May 23, 2010

Omar Esparza vetoaa: painostakaa Meksikon hallitusta



Lisäys 27.04.: Sain yllä olevan kuvan julkaisemiseen luvan sen ottaneelta Raimo Oksalalta. Kiitos Raimolle!

Istun vihreiden puoluekokouksessa. Äsken poliittisessa keskustelussa tuli yllätyspuhuja. Paikalle on tullut meksikolainen Omar Esparza. Hänen vaimonsa ammuttiin samassa aseellisessa hyökkäyksessä missä turkulainen kansalaisoikeusaktivisti Jyri Jaakkola sai surmansa.

Lue upsidedownworldin artikkeli attentaatista.

Omar tuli tänne pyytämään tukea Meksikon hallituksen painostamiseen. Hän haluaa saada Meksikon tilanteen muuttumaan: nyt siellä on vallalla rahan epädemokraattinen valta.

Enpä olisi uskonut, että yleensä niin nuivassa puoluekokouksessa kyynel tunkee väkisin silmäkulmaan. Omarin vierailu konkretisoi sen, miksi politiikan tekeminen on tärkeää. Jos sitä ei tehdä, valtaa käyttää joka tapauksessa joku. Pahimmillaan siitä tulee Thomas Hobbesin kuvaama "luonnontila", kaikkien sota kaikkia vastaan, jossa elämä on "yksinäinen, köyhä, ruokoton, eläimellinen ja lyhyt".

Olen samaa mieltä suosiotaan ja myötätuntoaan seisten taputtaneen puoluekokouksen kanssa. Tahdon tukea Omarin ja hänen kaltaistensa toimintaa. Nyt mielentila pitää kanavoida toimintaan. Mitä teemme?

Monday, May 17, 2010

Kaarina ja taiteen perusopetuksen ikärajat

Kaarinan kaupungin kansalaistoiminnan lautakunta on tehnyt periaatepäätöksen, jonka mukaan yli 21-vuotiaille ei anneta taiteen perusopetusta. Kulttuurisihteeri Nortela on julkisesti perustellut tätä siten, että on väärin jos valtionosuuksia käytetään aikuisten kouluttamiseen.

Tällainen yksiselitteinen tulkinta ei ole ainoa mahdollinen kahdesta syystä. Ensiksikin laki taiteen perusopetuksesta määrittelee kohteeksi ensisijaisesti lapset ja nuoret. Aikuisia ei rajata pois. Toiseksi kansalaistoimen lautakunnan alaan kuuluvista asioissa on toisenlainenkin ikäraja: nuorisolaissa määritellään nuoret alle 29-vuotiaiksi.

Tästä seuraa kaksi ongelmaa: 1) kohdellaanko musiikin perusopetukseen hakeutuvia eri säännöin kuin nuorisolain pohjalta tuettavassa nuorisotoiminnassa. 2) Väite siitä, että valtionosuuksien käyttäminen kaarinalaisen tulkinnan mukaan yli 21-vuotiaiden "aikuisten" musiikinopiskeluun olisi "väärin" on vailla pohjaa. Jos tähän olisi haluttu ikäraja, se olisi kirjattu lakiin.

Sunday, May 9, 2010

Kaarinan kaupungin taiteen perusopetuksen musiikin oppilaspaikat

Kaarinan kaupungin kansalaistoimikunnan lautakunta on kokouksessaan 20.4. päättänyt ostaa jatkossa taiteen perusopetuksen musiikin oppilaspaikat Länsi-Turunmaan Paraisilla päätoimipistettään pitävältä musiikkiopisto Arkipelagilta ja Turun konservatoriolta. Tähän asti kolmantena musiikkioppilaitoksena kaarinalaisia palvelevan Turun seudun musiikkiopiston (TSMO) oppilaat tai heidän huoltajansa ovat viime perjantaina saaneet kirjeen, jossa kerrotaan, että Kaarinan kansalaistoiminnan lautakunnan päätöksen tuloksena kaarinalaisten opinnot oppilaitoksessa päättyvät lukukauden päättyessä. Koska olen TSMO:n kannatusyhdistyksen hallituksen jäsen, kirjeiden saapuminen sai myös minun puhelimeni soimaan. Pyrin tällä kirjoituksella valottamaan muutamia tilanteeseen liittyviä asioita.

Kuinka vanha on nuori?


Tähän asti oppilaspaikkoja on ostettu myös Turun seudun musiikkiopistolta (TSMO). Viimeisen vuoden aikana olemme keskustelleet hallituksessa Kaarinan kaupungin kanssa käydyistä neuvotteluista. Olennaisin ongelma neuvotteluissa on ollut se, että Kaarinan kaupunki on asettanut oppilaiden iälle 21 vuoden yläikärajan. TSMO:n opetussuunnitelma mahdollistaa tätä vanhemmillekin opiskelun - perusteena on se, että tiettyjen solististen aineiden opintojen aloittaminen on mahdollista vasta myöhäisemmällä iällä. Tällaisia ovat ovat tuuban- ja kontrabasson soitto sekä lauluopinnot. Esimerkiksi lauluopintojen aloittaminen on järkevää vasta äänenmurroksen jälkeen - tuuban ja kontrabasson tapauksessa soittimen koko asettaa rajoituksia.

Erimielisyys on luonteeltaan erikoinen. Toisaalta Kaarinan kaupungin perustelu on ymmärrettävä: aikuisikäisen väestön harrastustoimintaa ei haluta maksaa. Toisaalta on taiteen perusopetuksen oppimäärä on välttämätön edellytys ammatillisiin opintoihin edetessä. Niiden instrumenttien kohdalla joiden opinnot voi aloittaa vasta myöhemmin, on kyse tasavertaisuudesta: kaikille opiskelijoille taataan mahdollisuus suorittaa oppimäärä säällisessä ajassa.

Laki taiteen peruopetuksesta tai laissa opetushallituksen laadittavaksi annetut ohjeet eivät anna yksiselitteistä vastausta ikäkysymykseen. Opetushallituksen ohjeissa määritellään seuraavasti:

"Taiteen perusopetus on ensisijaisesti lapsille ja nuorille tarkoitettua tavoitteellista ja
tasolta toiselle etenevää opetusta. Oppilaitos voi myös järjestää alle kouluikäisille varhaisiän
opetusta sekä opetusta aikuisille."


Saamieni tietojen mukaan toisessa ääripäässä ovat kunnat, jotka eivät järjestä taiteen perusopetusta lainkaan, välissä Kaarinan ja Maskun kaltaiset kunnat, jotka asettavat ikärajan johonkin varhaisaikuisuuteen, Kaarinan tapauksessa 21 ikävuoteen ja sallivimmillaan tilanne on kuten Salossa, jonka musiikkiopistoon voi hakea ilman ikärajoja ja jossa on tietojeni mukaan yli 50-vuotias opiskelija opiskelemassa laulua pääaineena perusosastolla. Erot selittynevät erilaisilla taloustilanteilla mutta myös erilaisilla arvopohjilla. Osassa kuntia taiteen perusopetus kuuluu julkisten palveluiden tarjontaan itsestäänselvyytenä. Se on kuitenkin päivänselvää, että TSMO:n opetussuunnitelmat ovat sekä lain että opetushallituksen ohjeistusten mukaisia. Niin ikään on selvää, että samassa oppilaitoksessa eri kuntien asukkaat eivät voi olla ikärajojen suhteen eri asemissa.

Mikseivät TSMO:n vanhat oppilaat voi jatkaa?

Ihmetystä ja kiukkua on herättänyt erityisesti se, että TSMO:n oppilaat eivät voi jatkaa tämän lukukauden päättymisen jälkeen. Tähän on hyvin selkeä syy. Toisin kuin kansalaistoimikunnan lautakunnalle annetussa esittelyssä annetaan virheellisesti ymmärtää, Kaarinan ja TSMO:n välillä ei ole olemassa mitään sopimusta siitä, miten vanhojen oppilaiden kanssa menetellään. Tällaisesta ei ole tietojeni mukaan edes neuvoteltu: sopimuskausi päättyy ja sillä siisti.

Kannattaisikohan TSMO:n kanssa kannattaisi yrittää vielä neuvotella asiasta?

Mitä tapahtuu kevyen musiikin opetukselle?


TSMO on sikäli ainutlaatuinen musiikkioppilaitos, että sillä on sekä korkealaatuinen klassisen musiikin että pop/jazz -musiikin koulutusosaaminen. TSMO:n big band on konsertoinut aktiivisesti, TSMO:n konserttikalenterin mukaan Kaarinassa Kotimäen koululla viimeksi 1.4. 2010. Kulttuurisihteeri Nortelan mukaan big band on ainoa, mitä Turun konservatoriolla ei ole tarjota. Rohkenen olla eri mieltä: pikainen hakukoneilla hakeminen ei paljastanut ensimmäistäkään julkista konserttia, jossa Arkipelagin tai Turun konservatorion opistoasteen soittajat olisivat esiintyneet. Jos näissä oppilaitoksissa on mahdollista opiskella myös kevyttä musiikkia, missä ihmeessä nuoret saavat yhtyesoittokokemusta? Veikkaan, että eivät mistään, koska elävää bändisoittoperinnettä julkisine konsertteineen ei ole.

Voi olla, että kuvani on todellisuutta synkempi. Omista piano- ja klarinettiopinnoistani Arkipelagissa on jo 25 vuotta ja kontaktipinta rajoittuu tyttäreni piano-opintojen kautta välittyvään kuvaan. Konservatorion aikuisosastolla tehdyistä lauluopinnoistakin on kulunut kohta jo 10 vuotta, joten tietoni eivät ehkä enää ole ajan tasalla senkään suhteen.

Maksaisitko maksalaatikosta tuplahinnan vähän fiinimmässä kaupassa?


Kulttuurisihteeri Nortela on lähettänyt oppilaitoksille kirjeen, jossa pyydetään selvitystä taiteen perusopetuksen järjestämisestä. Varsinaista kilpailutusta ei ole järjestetty. Oppilaitoksilta ei tietääkseni ole pyydetty tietoja opetuksen laatukriteereihin liittyen. Tästä huolimatta kansalaistoiminnan lautakunnan esittelyssä todetaan: "Turun konservatorion esitys on kallein, mutta kyseessä on alueen profiililtaan korkein oppilaitos. Siksi sopimusta jatketaan."

Konservatorio on kiistämättä alueen "profiililtaan korkein" oppilaitos sikäli, että se on ainoa ammattiin johtavaa koulutusta antava oppilaitos. Nyt on kuitenkin kyse taiteen perusopetuksesta eikä ammattiin valmistavista opinnoista. Valmistelussa ei tietääkseni ole ollut käytettävissä minkäänlaista vertailtavaa tietoa opetuksen laadusta. Näin ollen Kaarinan kaupunki on ostamassa täsmälleen samaa palvelutuotetta konservatoriolta miltei tuplahintaan verrattuna kahteen muuhun tarjonneeseen. Tarjotut oppilaspaikkahinnat olivat Arkipelag 780€, TSMO 822,33€ ja Turun konservatorio 1420€. Erityisen hilpeää on se, että Arkipelagin kohdalla hinta on ehdollinen: "Mikäli oppilaitoksen kustannuksissa, lähinnä palkoissa, ei tapahdu merkittäviä kustannusten nousuja, ehdottaa Arkipelag kuntaosuudeksi nykyistä hintaa eli 780 €/oppilaspaikka."
Tarkoittaako tämä sitä, että kun Arkipelag hankkii uuden toimitilan Kaarinasta pari vuotta sitten kustannussyistä pois annetun tilalle, sillä on avonainen piikki nostaa hintaa sillä perusteella?

Jos opetuksen laadusta ei ole selkeää laadullista, vertailtavaa faktaa on vaikea ymmärtää, miksi sama bulkkimaksalaatikko muuttuisi paremmaksi kun se ostetaan kaupasta, jossa on kaupungin parhaat sisäfileet. Jos vertailutietoa ei ole, sekä esittely että tehty päätös joutuvat omituiseen valoon. Selitys voi tietysti liittyä myös vanhaan vitsiin tiedon varmuuden aste-eroista: heikoin laji on mutu- eli "musta tuntuu" -tieto. Sitä huomattavasti varmempi tiedon laji on vatu- eli putu-tieto (vaimosta tai puolisosta tuntuu). Varmuuden huipentuma on kuitenkin vitu-tieto (virkamiehestä tuntuu).

Hyvä hallintotapa kuitenkin edellyttää, että perusteet kirjataan esittelyyn. Vitu-tietoa ei sovi käyttää.

Mikä on kaupungin ja oppilaitosten suhde?

Kansalaistoiminnan lautakunnan esittelyssä todetaan seuraavasti: "Kaarinan kaupunki on Turun konservatoriosäätiön perustajajäsen, jonka rooli konservatorion toiminnassa tulee vahvistumaan uuden säätiötoiminnan käynnistyessä." Minua kiinnostaisi kovasti, että miten Kaarinan kaupungin rooli konservatorion toiminnassa tulee vahvistumaan. Ja mikä on tämä Turun konservatoriosäätiö? Patentti- ja rekisterihallituksen YTJ-haku tuntee vain Turun konservatorion kannatusyhdistyksen ja Turun konservatorion tukisäätiön. Ollaanko kenties perustamassa uutta säätiötä? Missä on päätetty siitä osallistuuko Kaarinan kaupunki sellaisen toimintaan? Kuka Kaarinan kaupunkia edustaa tässä mystisessä säätiössä - mikä sen nimi sitten lieneekään?

On hieman erikoista, että esittelystä puuttuu tieto siitä, että Kaarinan kaupunki on myös TSMO:n perustajajäsen. Mihinköhän moinen historiallinen seikka on mahtanut unohtua?

Mitä pitäisi tehdä?


Aiemmin Kaarinassa nähtiin hyväksi tarjota mahdollisuus valita tässä kirjoituksessa valitun kolmen hyvän oppilaitoksen välillä. Kunnan tehtävä on tuottaa kuntalaisille tarjottavat palvelut tehokkaasti. Nyt tehty päätös ei ole ymmärrettävä tai looginen mistään näkökulmasta.

Vähin mitä pitäisi tehdä on neuvotella TSMO:n oppilaille mahdollisuus jatkaa opintonsa loppuun saakka. Jos asia halutaan tehdä kunnolla, hankinta kilpailutetaan siten, että hinta- ja laatuvertailu tehdään kunnolla ja läpinäkyvästi. 42€ vuotuinen hintaero ei ole riittävä peruste sille, että kaarinalaisilta lapsilta ja nuorilta suljetaan pääsy alueen laadukkainta pop/jazz-opetusta antavaan oppilaitokseen. Sama pätee luontaisen liikkumisen suuntiin: Turussa muuten opiskeleva nuori tuskin on kovin innoissaan lähtiessään yhtyesoittoharjoituksiin Paraisille.

Thursday, May 6, 2010

Wilma viis veisaa huoltajien tasapuolisesta kohtelusta

Lasteni käymä koulu otti käyttöön Wilma-nimisen vaasalaisen ohjelmistoyhtiö Starsoftin tuotteen kodin ja koulun väliseen viestintään. Erinomaista - ajattelin, kunnes käytäntö tuli eteen.

Wilmassa on nimittäin eroperheiden kannalta edelleenkin hyvin harmillinen rajoite: yhdellä koululaisella voi olla vain yksi huoltajatili. Asia kävi ilmi kun kyselin koulustani tunnusteni perään. Niitä kuulemma tehdään vain yhdet ja ne lähetetään sille vanhemmalle, joka asuu lapsen virallisessa kotiosoitteessa. Minua kehotettiin pyytämään exältäni käyttäjätunnukset. Vastasin, että näin ei tule missään tapauksessa mielestäni menetellä ja perustelin kantani sähköpostiin seuraavasti:

Olen tietoinen siitä, että Wilmassa on ollut aiemmin tällainen rajoite. Olen hämmästynyt siitä, että sitä ei ole vieläkään korjattu.

En ymmärrä enkä hyväksy yksien, oppilaan tietoihin sidotun oppilastunnuksen käyttöä kahden huoltajan tapauksessa mm. seuraavista syistä:

* Opettaja ei tiedä luetuiksi kuitatuista viesteistä sitä, kuka/kumpi vanhemmista on lukenut viestin.

* Vanhemmalla voi olla tarvetta viestiä opettajalle jotain luottamuksellisesti toisen vanhemman tietämättä. Jos tunnuksia on vain yksi, tämä ei onnistu.

* Mahdollisissa väärinkäyttötapauksissa on hyvin hankala selvittää kuka on syyllistynyt väärinkäyttöön. Muun muassa tästä syystä hyvä tietohallintotapa edellyttää sitä, että tietojärjestelmien ja -palveluiden tunnukset ovat henkilökohtaisia.

* Olen yhtä lailla lasteni huoltaja kuin ex-vaimonikin. Osallistun lasten arkeen yhtä paljon kuin hänkin. Minusta on ilmiselvää, että käytäntö polkee oikeuksiani lapsen huoltajana. Puhuin tästä asiasta jo tietotekniikka-alaa tuntevan juristin kanssa ja hän oli samaa mieltä asiasta.

Näistä syistä toivon, että veisitte viestini mahdollisimman pikaisesti eteenpäin Kaarinan kaupungin organisaatiossa, jotta asiaan saadaan muutos mahdollisimman pikaisesti. Kuten tiedämme, asian muuttaminen edellyttää ohjelmistotoimittajalta toimenpiteitä. Tämä ei kuitenkaan vapauta palvelun tuottajaa, Kaarinan kaupunkia, siitä vastuusta mikä liittyy hyvän tietohallintotavan noudattamatta jättämiseen ja huoltajan oikeuksien polkemiseen. Nykyinen tilanne ei aja kenenkään etua, kaikkein vähiten lasten.

Selvitän asian lakiteknisiä kiemuroita ja tietosuojaan liittyviä aspekteja edelleen: minua ihmetyttää mm. se, miten koulu ylipäätään voisi velvoittaa lapsen huoltajan antamaan salasanansa toiselle huoltajalle. Itse en moista tekisi ennenkuin olen solminut palvelua tuottavan yksikön kanssa vastuista vapauttavan sopimuksen.


Tämän jälkeen olen saanut selville seuraavat asiat:

* Wilmassa ei kyetä edes saman kaupungin sisällä sitomaan huoltajatunnuksia yhteen vanhemman identiteetin kanssa. Jokaisella koululaisella on siis huoltajatili, johon on yhdet tunnukset. Jos lapsia on vaikkapa neljä, jokaisella on omat tunnukset. Ei tunnu kovin käyttäjäystävälliseltä.

* Toimet, joita Wilmassa tehdään, vastaavat allekirjoittamista. Tällainen on esimerkiksi lapsen poissaolojen kuittaaminen hyväksytyiksi. Tietojeni mukaan tällä hetkellä syyttäjällä on tällä hetkellä syyteharkinnassa tapaus, jossa oppilas on tekeytynyt vanhemmakseen, saanut sähköpostitse huoltajatunnukset ja kuitannut omat poissaolonsa. Tapaukseen tietysti liittyy huonoa tietohallintokäytäntöä kun oppilas on saanut huoltajatunnukset, mutta ydinongelma on selvä: jos ei tiedetä, kuka allekirjoittaa, meillä on ongelma.

* Wilman omituiset piirteet ovat puhuttaneet monessa kunnassa ja organisaatiossa. Wilman käytäntöä on käytetty esimerkkinä huonosti toteutetusta ja ongelmallisesta sähköisestä tunnistamisesta.

Asiassa on omassa tapauksessani saatu aikaan se, että ensiksi sähköpostiosoitteeni liitettiin jotenkin Wilman muistutusmekanismiin. Sain sähköposti-ilmoituksia uusista Wilma-viesteistä. En kuitenkaan pystynyt lukemaan niitä kun varsinaisia tunnuksia ei ollut.

Tänään minulle ehdotettiin, että ongelma ratkaistaan tekemällä lapsilleni uudet huoltajatilit, joihin molemmilla vanhemmilla on pääsy. Katsotaan, saadaanko tiedonvälitys hoitumaan moisella järjestelyllä.

Miksi mouhota asiasta julkisesti? Siksi, että tämä ohjelmistotuote on markkinajohtaja. Nämä omituisuudet ovat olleet tuotteessa jo pitkään eikä asiaan ole tullut korjausta. Samaa ohjelmistoa käytetään pitkin Suomea ja samat puutteet sitä myöten.

Julkisten palveluiden laatu ei mielestäni saa riippua siitä, mitä kullakin hetkellä saatavilla olevat ohjelmistot ovat ja mihin ne pystyvät. Lakia, hyvää hallintotapaa ja hyvää tietohallintotapaa tulee noudattaa. Tällä hetkellä tilanne on se, että mainitut epäkohdat on hiljaisesti hyväksytty kyseistä ohjelmistoa käyttävissä kunnissa. Tarkoitus on herättää keskustelua siitä, missä tällaisista asioista olisi keskusteltava: nyt asia ei tunnu kuuluvan oikein kenenkään tontille.

Esitän kaksi kysymystä julkisesti Starsoftille: 1) Miten ja millä aikataululla aiotte ratkaista Wilman tekniseen toteutukseen liittyvän huoltajien epätasa-arvoisen kohtelun ongelman? 2) Kun selkeästi on kyse sovelluksesta, jossa tehdään allekirjoittamiseen rinnastettavia (oikeus)toimia, miten ja millä aikataululla aiotte ratkaista henkilön sähköiseen tunnistamiseen liittyvät ongelmat?