Miksi Facebook (=amerikkalainen some) ei ole sopiva poliitikan teon keskustelufoorumi?

"Tervetuloa keskustelemaan yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista puolueemme Internet-keskusteluympäristöön. Voitte kirjautua käyttäjäksi Mestari- tai Visva-luottokorteilla."

Hetkinen? Että pitäisi olla asiakkuussuhde luottokorttiyhtiöön voidakseen osallistua poliittiseen keskusteluun? Entäs ne, joiden luottotiedot ovat menneet? Tai ne, jotka käyttävät joidenkin muiden yhtiöiden luottokortteja? Tai ne, joilla on vain firman luottokortti? Tai ne, jotka eivät vain halua käyttää luottokorttia?

Kaikki aivan hyviä ja oikeutettuja kysymyksiä. Ei ole oikein, että osallistuakseen poliittiseen keskusteluun pitäisi olla asiakkuussuhde johonkin tiettyyn yritykseen. Näin kuitenkin esimerkiksi Vihreä Liitto rp:n äänenkannattaja Vihreä Lanka menetteli. Annoin keväällä päätoimittajalle palautetta kun keskustelu oli sidottu Facebook-käyttäjätunnukseen. Nyt tilannetta on korjattu vaihtamalla keskustelut Bublaa-nimiseen palveluun. Bublaa on suomalainen startup, jonka palvelimet sijaitsevat EU-alueella, tarkemmin sanottuna Saksassa. Erinomainen siirto Vihreältä langalta!

Viime perjantaina tiedotusvälineisiin levisi tieto, joka on ammattilaispiireissä tiedetty jo kauan: Yhdysvaltalaiset tiedusteluelimet FBI ja NSA vakoilevat järjestelmällisesti Internet-liikennettä. Kyse on toiminnasta, jossa Yhdysvaltain hallitus on lähtenyt terrorismin vastustamisen nimissä linjalle, joka perustuu orwellilaisen valvontayhteiskunnan toteuttamiseen. USA:n kansallinen tiedusteluvirasto ehätti jo torstaina 6.6. valamaan öljyä laineille sanomalla hirtehisesti hieman ylitulkiten että "eihän tässä mitään ongelmaa ole - me kyttäämme vain ulkomaalaisia". Linkki viraston tiedotteeseen.

Politiikasta Facebookissa tai missä tahansa muussa Euroopan ulkopuolisessa sosiaalisessa mediassa tarkoittaa itse asiassa, että keskustelu käydään palvelun tuottajan maan lakien alla. Useimmissa tapauksissa tilannetta voi kuvata siten, että keskustelu käydään kauppakeskuksen käytäväkahvilassa, joka tallentaa kaiken keskustelun. Paitsi että keskustelua voidaan käyttää kauppakeskuksen markkinointiin, sen perusteella lähetetään myös mainoksia keskustelijoille. Tämän lisäksi keskustelu annetaan tiedusteluorganisaatioiden monitoroitavaksi.

Ennen viime viikkoa edellä oleva kuvaus oli enemmistön mielestä foliohattujen vainoharhaista suurentelua. Nyt me tiedämme että kuvaus on realistinen. (Mitäs minä sanoin.)  Koko asian kova, realistinen ydin on se, että Internet-viestinnässä emme voi luottaa Yhdysvaltoihin missään asiassa.

Eikö avoin yhteiskunta tarkoita sitten sitä, että kun on tarpeeksi puhdas mieli ja rehelliset aikeet, meillä ei voi eikä pidä olla mitään salattavaa? Mielestäni ei. En toistaiseksi ole tavannut ketään "minulla ei ole mitään salattavaa"-henkilöä, joka "ei salattavaa"-kommentin sanomisen jälkeen olisi suostunut luovuttamaan minulle pankkitilinsä kirjautumistunnukset ja salasanalistan. Meillä kaikilla on oikeasti jotain salattavaa.

Toiseksi politiikan tekeminen on kansainvälisellä tasolla kuin shakinpeluuta: pelin luonteeseen kuuluu joissain asioissa, että ei tiedetä mitä vastapuoli aikoo tehdä. Vastustajan siirtoja ennakoidaan ja luodaan strategiaa niiden varalta. Tästä pelistä, kuten shakistakin, häviää pelin luonne, jos vastapuoli tietää aiotut siirrot jo niitä mietittäessä.

Miksi se, että Vihreä lanka otti käyttöön kotimaisen Bublaan, on sitten niin erinomainen siirto? Kotimaisen teollisuuden tukemisen lisäksi se on erinomainen siirto siksi, että sitä käyttämällä emme anna yhdysvaltalaisille mahdollisuutta kytätä itseämme automatisoidusti tuossakin asiassa. Bublaa on vain yksi esimerkki. Valitkaa aina EU-alueelle rekisteröidyn yrityksen palvelu, jos valinnan varaa on ja vieläpä sellaisen, jolla ei ole tytäryhtiötä Yhdysvalloissa. Yhdysvalloissa toimiva yritys joutuu sikäläisten lakien, lähinnä Patriot Actin, takia antamaan tietoja tiedustelulle ja vieläpä siten, että tietojen omistajaa ei koskaan informoida asiasta.

Kuinka totuuden lähettiläs pistetään löysään hirteen?

Matti Nikki on tänään kirjoittanut siitä, miltä on tuntunut roikkua viisi vuotta löysässä hirressä asiassa, jossa on mennyt viranomaisilta puurot ja vellit sekaisin. Kyse on tapauksesta, jossa Nikki on kritisoinut hänen ja minunkin mielestäni tehotonta ja vastuutonta tapaa "suodattaa pois" Internetissä olevaa lapsipornografiaa.

Nikin kritiikin ydin on ollut tehottomuuden suhteen koko ajan sama: Internetin teknisestä rakenteesta johtuen tiettyjen osoitteiden suodattaminen pois kuluttajien näkyviltä on helposti kierrettävissä. Tällä viikolla julkistettiin teknisesti samaan asiaan pohjautuva tutkimus siitä, että Pirate Bay-sivuston "estäminen" on ollut tehotonta.

Nikin moraalinen kritiikki on ollut kahtalainen:

1) On moraalisesti ongelmallista, että lapsipornosta eniten kärsiviä, lapsipornon tekememisessä hyväksi käytettäviä lapsia, ei auteta. Moraalisesti oikea toimenpide olisi tehdä Suomesta ilmoitus maahan, jossa palvelin sijaitsee. Paikallinen virkavalta saisi hoitaa nämä halveksittavat rikolliset telkien taakse ja ajaa laitonta materiaalia sisältävän sivuston alas. Näin ei tehdä vaan sivusto siivotaan vain pois Internetin käyttäjien näkyvistä Suomessa.

2) Toteuttamistapa on niin ylimalkainen, että suodatettavien osoitteiden joukkoon joutuu myös merkittävä määrä muita sivustoja, joilla ei ole mitään lapsipornoon viittaavaa. Tämä on sensuuria. Herkullisin esimerkki tällaisesta vahingosta on Thaimaan prinsessan virallisen sivuston joutuminen suodatuslistalle.

Savon Sanomien Anne Puumalan maaliskuussa 2008 kirjoittama artikkeli on edelleenkin hyvä tiivistelmä siitä, miten viestinviejä on pistetty löysään hirteen.

Mitä Nikki on sitten tehnyt? Nikki on valinnut provokatiivisen linjan: rekisteröinyt Internet-osoitteen lapsiporno.info tuodakseen esiin edellä mainittuja epäkohtia. Viranomaisille todennäköisesti viimeinen pisara oli se, että Nikki julkaisi sivustolla estolistan sisältöä ja analysoi sen epäkohtia. Tämän seurauksena poliisi pisti Nikin sivuston estolistalle vaikka siellä ei edes ole mitään lapsipornoa.

Nikki on teknisesti osaava, ikävän viestin tuoja, joka on joutunut maksamaan tästä farssista sekä psyykkisesti että rahallisesti kalliin oikeusprosessin takia. Demokratian kannalta häpeällisintä on se, että itse asiassa poliisi on parhaan ymmärrykseni mukaan rikkonut Nikin perustuslaillista sananvapautta ja Nikki saa kärsiä siitä.

Internetin käyttöön liittyvien kysymysten ymmärtäminen edellyttää teknistä osaamista. Internet perustuu alunperin ydinaseiden laukaisemiseen kehitettyyn, hajautettuun teknologiaan. Se, että teknologialla oltaisiin voitu laukaista ohjukset vaikka suurin osa verkosta olisi ollut alhaalla tarkoittaa nykyään rauhanomaisemmin sanottuna sitä, että Internet ei ole teknisesti mikään keskusjohtoinen tai hierarkkinen teknologia. Kun Internetin kehittäjät sittemmin vielä olivat vapauden riemusta työtä tekeviä hipahtavia koodareita, ei ole vaikea ymmärtää sitä, että Internetiä on vaikea kontrolloida.

Nikin 5-vuotisen Via Dolorosan aikana Internet on tullut enemmistön kännyköihin ja sen käyttö on kansan enemmistön päivittäistä hupia. Kriittisten mielipiteiden esittäminen on välttämätöntä, jotta kipukohdat tulevat esiin.

Se, että toden ja olennaisen viestin tuoja Matti Nikki on edelleenkin prosessissa, jonka lopputuloksen pitäisi olla itsestään selvä, on häpeä.