Miksi Facebook (=amerikkalainen some) ei ole sopiva poliitikan teon keskustelufoorumi?

"Tervetuloa keskustelemaan yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista puolueemme Internet-keskusteluympäristöön. Voitte kirjautua käyttäjäksi Mestari- tai Visva-luottokorteilla."

Hetkinen? Että pitäisi olla asiakkuussuhde luottokorttiyhtiöön voidakseen osallistua poliittiseen keskusteluun? Entäs ne, joiden luottotiedot ovat menneet? Tai ne, jotka käyttävät joidenkin muiden yhtiöiden luottokortteja? Tai ne, joilla on vain firman luottokortti? Tai ne, jotka eivät vain halua käyttää luottokorttia?

Kaikki aivan hyviä ja oikeutettuja kysymyksiä. Ei ole oikein, että osallistuakseen poliittiseen keskusteluun pitäisi olla asiakkuussuhde johonkin tiettyyn yritykseen. Näin kuitenkin esimerkiksi Vihreä Liitto rp:n äänenkannattaja Vihreä Lanka menetteli. Annoin keväällä päätoimittajalle palautetta kun keskustelu oli sidottu Facebook-käyttäjätunnukseen. Nyt tilannetta on korjattu vaihtamalla keskustelut Bublaa-nimiseen palveluun. Bublaa on suomalainen startup, jonka palvelimet sijaitsevat EU-alueella, tarkemmin sanottuna Saksassa. Erinomainen siirto Vihreältä langalta!

Viime perjantaina tiedotusvälineisiin levisi tieto, joka on ammattilaispiireissä tiedetty jo kauan: Yhdysvaltalaiset tiedusteluelimet FBI ja NSA vakoilevat järjestelmällisesti Internet-liikennettä. Kyse on toiminnasta, jossa Yhdysvaltain hallitus on lähtenyt terrorismin vastustamisen nimissä linjalle, joka perustuu orwellilaisen valvontayhteiskunnan toteuttamiseen. USA:n kansallinen tiedusteluvirasto ehätti jo torstaina 6.6. valamaan öljyä laineille sanomalla hirtehisesti hieman ylitulkiten että "eihän tässä mitään ongelmaa ole - me kyttäämme vain ulkomaalaisia". Linkki viraston tiedotteeseen.

Politiikasta Facebookissa tai missä tahansa muussa Euroopan ulkopuolisessa sosiaalisessa mediassa tarkoittaa itse asiassa, että keskustelu käydään palvelun tuottajan maan lakien alla. Useimmissa tapauksissa tilannetta voi kuvata siten, että keskustelu käydään kauppakeskuksen käytäväkahvilassa, joka tallentaa kaiken keskustelun. Paitsi että keskustelua voidaan käyttää kauppakeskuksen markkinointiin, sen perusteella lähetetään myös mainoksia keskustelijoille. Tämän lisäksi keskustelu annetaan tiedusteluorganisaatioiden monitoroitavaksi.

Ennen viime viikkoa edellä oleva kuvaus oli enemmistön mielestä foliohattujen vainoharhaista suurentelua. Nyt me tiedämme että kuvaus on realistinen. (Mitäs minä sanoin.)  Koko asian kova, realistinen ydin on se, että Internet-viestinnässä emme voi luottaa Yhdysvaltoihin missään asiassa.

Eikö avoin yhteiskunta tarkoita sitten sitä, että kun on tarpeeksi puhdas mieli ja rehelliset aikeet, meillä ei voi eikä pidä olla mitään salattavaa? Mielestäni ei. En toistaiseksi ole tavannut ketään "minulla ei ole mitään salattavaa"-henkilöä, joka "ei salattavaa"-kommentin sanomisen jälkeen olisi suostunut luovuttamaan minulle pankkitilinsä kirjautumistunnukset ja salasanalistan. Meillä kaikilla on oikeasti jotain salattavaa.

Toiseksi politiikan tekeminen on kansainvälisellä tasolla kuin shakinpeluuta: pelin luonteeseen kuuluu joissain asioissa, että ei tiedetä mitä vastapuoli aikoo tehdä. Vastustajan siirtoja ennakoidaan ja luodaan strategiaa niiden varalta. Tästä pelistä, kuten shakistakin, häviää pelin luonne, jos vastapuoli tietää aiotut siirrot jo niitä mietittäessä.

Miksi se, että Vihreä lanka otti käyttöön kotimaisen Bublaan, on sitten niin erinomainen siirto? Kotimaisen teollisuuden tukemisen lisäksi se on erinomainen siirto siksi, että sitä käyttämällä emme anna yhdysvaltalaisille mahdollisuutta kytätä itseämme automatisoidusti tuossakin asiassa. Bublaa on vain yksi esimerkki. Valitkaa aina EU-alueelle rekisteröidyn yrityksen palvelu, jos valinnan varaa on ja vieläpä sellaisen, jolla ei ole tytäryhtiötä Yhdysvalloissa. Yhdysvalloissa toimiva yritys joutuu sikäläisten lakien, lähinnä Patriot Actin, takia antamaan tietoja tiedustelulle ja vieläpä siten, että tietojen omistajaa ei koskaan informoida asiasta.

Seutulipulla lapsi hoitoon - vai eikö sittenkään?

Työskentelen nykyään Turun keskustassa sijaitsevassa toimistossa. Nyt säät alkavat olla sen verran ikävät että pyörällä kulkeminen ei houkuta. Vanhalla, saastuttavalla henkilöautolla ajaminen kolkuttaa omatuntoa ja pysäköinti on tietysti ongelma. Kävin uusimassa seutulippuni, joka oli jo teknisestikin ehtinyt vanhentua ja kortti uusittiin siksi. Uumoilin, että näin saattaa olla ja tiedustelin asiaa Turun seutulipusta kertovalla Matkahuollon sivulla löytyvästä neuvontanumerosta. Sinänsä ystävällinen mieshenkilö ei osannut vastata kysymykseeni kortin mahdollisesta vanhentumisesta kuin että asia selviää Matkahuollon toimipisteessä. Kun aika oli kuitenkin kortilla, soitin kotikaupunkini Kaarinan yhteispalvelupisteeseen, josta vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: kortti uusitaan teknisistä syistä 3 vuoden välein. Julkinen palvelu hakkasi tässä Matkahuollon 6-0. Mistähän ihmeestä se 1,50 € / min + pvm maksetaan Matkahuollolle?

Körötellessäni myöhässä olevassa bussissa kotiin päin ajattelin, että noin kilometrin kävelymatka päiväkodista kotiin tekee hyvää sekä lapselle että minulle. Joskus sitten voisi tehdä siten, että odottelee seuraavaa vuoroa ja hurauttaa bussilla lähemmäksi kotiovea, etenkin kun tuo kilometrin matka muuttuu huomattavasti pidemmäksi silloin kun lumen tulon tai märän ja pimeän takia ei viitsi oikaista metsäpolkua pitkin.

Paitsi että se on tehty järjettömäksi. Kaarinan puolella ei päde Turun tai pääkaupunkiseudun YTV-alueen tariffijärjestelmä, jossa lastenlippu peritään 7 ikävuodesta alkaen. Täällä eletään maaseudun ehtojen mukaan. Matkahuollon alennuksista kertovan sivun mukaan 4-11 -vuotiaat lapset saavat 50% alennuksen matkalipusta. Matkahuollon lippuhinnaston lyhin matka on 6 kilometriä ja se olisi lapselta 1,50 €. Minun pitäisi siis maksaa esikouluikäisen lapseni 2 kilometrin matkasta 1,50 € jos mielin joskus tulla lähemmäs kotiovea hänen kanssaan bussilla. Jos haluaisin sekä viedä että tuoda hänet bussilla kyyteihin menisi 15 € viikossa. Lapsen seutulippua ei hinnasto tunne.

En tiedä olenko ainoa tämän ongelman kanssa kipuileva mutta ensi katsomalta tämä vaikuttaa aivan älyttömältä. Mitä ihmeen rohkaisemista joukkoliikenteen käyttöön tämä on? On jo älytöntä, että lapsi ei mahdu 300 metrin päässä olevaan päiväkotiin vaan linnuntietä kilometrin, katuja pitkin kahden päähän. Mutta se vasta älytöntä onkin, että tuolla vanhalla, savualla mutta pienikulutuksisella dieselillä ajaminen tulee oikeasti halvemmaksi kuin oma seutulippu + lapsen liput. Jos se auto on kuitenkin jostain syystä oltava, kyllä sillä sitten ajetaan jos törmätään tällaisiin älyttömyyksiin.

Asiaan on saatava muutos. Seutulippualueilla tariffikäytäntöä tulee muuttaa siten, että alle kouluikäiset lapset voi noutaa hoidosta pelkästään vanhemman seutulippua käyttäen. Täällä on pelattava urbaanin ympäristön säännöillä: toimiva joukkoliikenne on kaikkien etu. Tämä olisi myös liikennöitsijän etu - mikään ei ole huonompaa mainosta joukkoliikenteelle kuin se, että liikenne ei suju ja hommat eivät toimi.

Stalinistinen revisio Helsingin Sanomain tapaan

Kunnallisvaalien uutisointi valtakunnan ykköslehdessä saavutti suorastaan hilpeät mittasuhteet. Aamulla tänne Turun kupeeseen jaettu paperilehti julisti "Sade huuhtoi vihreiden voiton viemäriin". Ilmeisesti Helsingin Sanomien toimitus pelkää sähköisten tiedotusvälineiden, lähinnä Internet-pohjaisten viestimien nopeutta niin paljon, että paniikissa tehdään paperilehteen hätiköityjä uutisia laskennan ollessa vielä pahasti kesken. Tässä tapauksessa otsikointi tehtiin ennakkoäänten laskemisen jälkeen. Kuten olemme myöhemmin lukeneet, vihreistä tuli kuntavaaleissa Itä-Suomen pääkaupunki Helsingissä toiseksi suurin ja koko maassa neljänneksi suurin puolue, ensimmäistä kertaa historiassa ohi Vasemmistoliiton. Suuria asioita monelle, mutta ilmeisesti ennenaikaisella spekulaatiolla sivuutettavia Hesarin toimitukselle.

Hesari näyttää menevän metsään tällä tavoin kotimaan vaalien uutisoinnissa kerta toisensa jälkeen. On kovin erikoista että maan ykköslehti ei ole oppinut sitä, että kaikkien puolueiden äänestäjät eivät käy yhtä innokkaasti äänestämässä ennakkoon kuin vaalipäivänä. Olin vaalilautakunnassa laskemassa ääniä ja sieltä pois päästyäni huomasin alkuun vain vihreiden menestystä koskevan hätäisen uutisoinnin. Ystäväni Kimmo Niemi oli onneksi pannut Ilkka-lehden blogissaan merkille sen, että Hesarin uutisointi oli mennyt metsään myös muilta osin. Vantaan tulosta kommentoitiin lehden maakuntapainoksessa "Vaalipäivä toi pettymyksen kokoomukselle - Vantaan valtapuolueen paikasta kisannut kokoomus kärsi tappion - Sosiaalidemokraatit riemuitsivat yllättävän suuresta voitosta". Kimmoa kokoomuslaisena tietysti sapettaa se, että heikäläisten vaalivoitto Vantaalla jäi näin täysin vaille huomiota.

Välitilinpäätöksenä voidaan siis todeta, että kotimaan vaaleja koskevassa uutisoinnissa Hesarin maakuntapainoksella ei tee kerrassaan mitään. Se ei ole edes neutraali informaatiokanava vaan se tarjoilee silkkaa disinformaatiota. Kumma kyllä - Yhdysvaltain presidentinvaalien uutisoinnissa Hesarin maakuntapainoskin kykeni 5.11. pistämään jäitä hattuun ja kirjoitti asiasta siten, että Obaman vaalivoitto näytti ennusteiden perusteella todennäköiseltä. Omituista malttia ja viisautta - tässäkin tapauksessa sähköiset viestimet, erityisesti Internet-välitteiset ovat tässä tapauksessa taatusti etulyöntiasemassa. Selitys löytynee siitä, että ulkomaiset Internet-sivustot eivät ole Hesarin kilpailijoita. Niiden kanssa HS:n toimituksen ei tarvitse yrittää kilpailla.

Hesarin omat Internet-sivut kilpailevat muiden suomalaisten Internet-medioiden kanssa. Tätä taustaa vasten Hesarin keskusteluissa huomaamani toimintatapa on omituinen. Kunnallisvaali-iltana sivuilla oli uutinen otsikolla "Vihreät menettivät tilaisuutensa nousta Helsingin kakkoseksi". Sen sisältö oli vihreille vaalitappiota povaava - saman sisältöinen kuin paperilehden maakuntaversiossa julkaistu uutinen. Kun uutisen virheellisuus kävi vääjäämättä ilmi, se korvattiin uudella uutisella, jonka sisältö oli korjattu vastaamaan todellista tilannetta. Tämä kumita-ja-korjaa -toimituksen söheltäminen käy ilmi muun muassa siitä, että hs.fi sisältää vieläkin linkin http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Vihreät+menettivät+tilaisuutensa+nousta+Helsingin+kakkoseksi ja se johtaa sivulle, jossa osoitelinkki on kuten esitin, mutta jutun otsikko on "Vihreät voittoon Helsingin jännitysnäytelmässä" ja kuvassa on vaalivoittoa juhlivia vihreitä:



Alkuperäisen, päin mäntyä otsikoidun uutisen alle kirjoitetut kommenttipuheenvuorot siirrettiin uutisia koskevissa keskusteluissa tämän uuden, korjatun uutisen alle. Tästä syystä kyseinen keskusteluketju vaikuttaa täysin älyvapaalta - erityisesti alkupään vihreitä irvivät kommentit vaikuttavat todella irrallisilta ja vähä-älyisiltä. Ne eivät ole sitä niin suuressa määrin kuin miltä ne nyt vaikuttavat - ne oikein lukeakseen pitää tietää, että ne ovat kommentteja uutiseen, jonka ydinviesti on vihreiden vaalivoiton muuttuminen tappioksi. Tällöin ääniä oli laskettu 33% ja alkuperäisen jutun otsikkokin on jäänyt sopivasti nimimerkin "taas vuoden otsikkomoka" kommenttiin:




Tällainen säätö ja muokkaaminen ole mikään uusi ongelma. Sille on oikein annettu nimikin itänaapurissa - enkä nyt tarkoita tässä käsitellyn julkaisun kotikaupunkia Vantaanjoen suistossa. Hakusanat "stalinist revision" löysivät vuonna 1994 New Jerseyläisen Rutgers-yliopiston kirjastonhoitaja Peter S. Grahamin kirjoittaman artikkelin, jossa kuvataan tällaisen historian vääristelyn helppous kokonaan sähköisissä medioissa, erityisesti Internetissä.

Helsingin Sanomien menettely on todella kummallista ja tökeröä. En oikein tiedä miksi jatkaisin moisesta maksamista. Ainoa lohtu on se, että julkaisun voi tilata nykyään pelkästään sähköisenä versiona. Voinko luottaa siihen, että sitä ei käpälöidä samoin?